Miksi viikossa on seitsemän päivää?
Olemme nykyisin tottuneet ajatukseen siitä, että viikossa on seitsemän päivää. Mutta näin ei ole aina ollut asia. Muinaisissa kulttuureissa on ollut käytössä myös pidempiä viikkoja. Tässä artikkelissa kerromme, mistä 7-päiväinen viikko on peräisin.
Taivaankappaleet ovat tärkeitä
Ihmiskunnan aikakäsitys on liittynyt jo tuhansia vuosia taivaankappaleiden liikkeisiin. Vuosi ja päivä ovat helppoja ja loogisia tapauksia: maan pyörähdys akselinsa ympäri on yksi päivä, ja maa kiertää auringon ympäri yhden vuoden aikana.
Kuukausi ja viikko ovatkin sitten kinkkisempiä tapauksia. Miksi viikossa on seitsemän päivää, eikä esimerkiksi kahdeksan tai kymmenen?
Näin itse asiassa olikin tilanne monissa kulttuureissa! Esimerkiksi munaisessa Egyptissä ja Kiinassa käytettiin 10-päiväistä viikkoa ja Rooman valtakunnassa 8-päiväistä. Eri kulttuureissa on ollut viikkojen osalta vaihtelevia käytäntöjä.
Miksi viikossa on seitsemän päivää?
Seitsemän päivää pitkä viikko on peräisin muinaisilta babylonialaisilta, jotka olivat pari tuhatta vuotta sitten dominoiva kulttuuri nykyisen Irakin alueella. Babylonialaiset jakoivat viikon seitsemään päivään, koska he tunnistivat seitsemän taivaankappaletta.
Babylonialaisten löytämän taivaankappaleet olivat Aurinko, Kuu, Mars, Jupiter, Merkurius, Venus ja Saturnus. Näin syntyi 7-päiväinen viikko, ja planeettoja käytettiin myös viikonpäivien nimeämiseen:
- Sunnuntai – Aurinko
- Maanantai – Kuu
- Tiistai – Mars
- Keskiviikko – Merkurius
- Torstai – Jupiter
- Perjantai – Venus
- Lauantai – Saturnus
Vuosisatojen kuluessa babylonialaisten käytäntö levisi myös ympäröiviin valtakuntiin. Euroopassa 7-päiväinen viikko otettiin käyttöön roomalaisten aikana sekä keskiajalla.
Planeettoihin viittaavat nimet ovat yhä käytössä romaanisissa kielissä ja osittain myös englannin kielessä. Esimerkiksi sanat Sunday (”Sun Day”), Monday (”Moon Day”) ja Saturday (”Saturn Day”).
Kuva: Estée Janssens on Unsplash | Lähde: Discovermagazine, Wikipedia