sulkukartio keila

Briteillä oli kuuma linja liikennekeiloille

Liikennekeilat eli sulkukartiot ovat monelle meille tuttuja kirkkaan oransseja keiloja, joita käytetään esimerkiksi rakennustyömaa-alueiden erottajina. Niiden tehtävänä on ohjata liikennettä keilojen ympärillä niin, etteivät autoilijat ja jalankulkijat vahingossa joutuisi kunnostettavan maa-alueen päälle.

Britanniassa näitä liikennekeiloja oli kuitenkin aivan riesaksi asti. Keiloja ilmestyi paikkoihin, joissa niille ei olisi ollut mitään tarvetta. Tämän vuoksi Britannian pääministeri John Major päätti vuonna 1992 perustaa puhelinlinjan, johon kansalaiset voisivat soittaa, mikäli he näkivät liikennekeiloja paikoissa, joihin niihin ei olisi ollut mitään selvää syytä. Puhelinnumero tälle kuumalle päivystyslinjalle oli aina näkyvissä eri tietyöpaikkojen yhteydessä.

Tätä liikennekeilojen kuumalinjaa pidettiin yleisesti julkisten varojen tuhlauksena, sillä sen ylläpitoon kului useita tuhansia puntia joka vuosi. Vihdoin syyskuussa 1995 linja päätettiin asteittaan lopettaa, sillä siihen ei ollut tullut kuin parikymmentätuhatta puhelua. Kuumaa linjaa jatkettiin kuitenkin vielä tämänkin jälkeen ja se nimettiin Moottoriteiden agenttitietolinjaksi eli HAIL:ksi. Tämäkin oli toinen John Majorin keksinnöistä. Keilojen puhelinpäivystyksestä sai alkunsa myös termi keilasyndrooma, mikä kuvasi hallituksen tekemää lainsäädäntöä, josta ei ollut oikeastaan mitään oikeaa hyötyä.

Keilalinja pääsi mukaan mm. Äksyt vanhat herrat-tv-sarjaan, jossa vitsailtiin sille, että kukaan ei oikeastaan tiennyt syytä, miksi keilojen kuumalinja oli olemassa. Ohjelmassa mies soittaa kuumaan linjaan ja kertoo, että hän näki tiellä muutamia keiloja. Puhelinpäivystys kysyy keilojen lukumäärää, jolloin mies vastaa, että noin neljä ja puolimiljoonaa M6:lla, eivätkä ne tehneet yhtään mitään. ”Kiitos tiedosta” kuumasta linjasta vastattiin hänelle.

Lähde: Wikipedia | Kuva: Pexels

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *